Los Pacosin keskusaukiolla lukee valkoisessa kyltissä isoin sinisin kirjaimin KAUPPA. Kyltin alareunassa: International food. Tuotemerkit ovat kuitenkin tuttuja lähinnä suomalaisele: Valio, Panda, Vaasan, Koskenkorva, Taffel, Elovena. HK:n sininen.
Menemme sisään ja mumisemme tavalliset !Hola, Buenos Dias! Kuuntelen korva tarkkana vastausta – olisiko mahdollista että myyjä olisi suomalainen? Kyllä hän taitaa kuitenkin olla paikallinen. Kun silmäni tottuvat kaupan valoon kirkkaan auringonpaisteen jälkeen, häkellyn: hyllyt notkuvat kaurahiutaleita, sinappeja, silliä, hunajaa. Suomalaisia kahvimerkkejä, pussikeittoja, perunamuusijauhetta. Pakastealtaasta löytyy lakkaa ja karpaloa. Suklaahyllyllä tuttu sininen levy julistaa: ”Pieni pala Suomea.” Suomi 100 -logokin on laitettu levyn kuoripaperiin.
Huudahtelemme innostuneesti lasten kanssa. Yli kuukausi ilman salmiakkia saa minut tunteelliseksi sitä jälleen kohdatessani, ja lapsista on jännää nähdä mitä tahansa tuttuja tuotteita. Myyjä naureskelee hyväntahtoisesti, on ehkä tottunut muidenkin suomalaisten vastaavaan intoon. Kysyn, puhuuko myyjä englantia. ”Yes, mutta en suomea”, hän sanoo nauraen. Kysyn englanniksi, saanko ottaa kuvia. ”Totta kai”, vastaa myyjä. Entä haastatella? ”Totta kai!”
Ryhdymme rupattelemaan. Myyjä, Alberto Nogueras, kertoo, että pitää Kauppaa veljensä kanssa. Myös viereisen liikehuoneiston kiinteistönvälitystoimisto on heidän.
Kauppa on ollut pystyssä kuusi vuotta. Kun Granadasta 12 vuotta sitten Fuengirolaan muuttaneet veljekset aloittivat sen pyörittämisen, myynnissä oli laajemminkin kansainvälisiä tuotteita – siihen kaupan kylttikin viittaa. Sittemmin valikoima on keskittynyt skandinaavisiin tavaroihin. Myös tanskalaisia ja ruotsalaisia elintarvikkeita löytyy, mutta enimmäkseen tarjolla on suomalaismerkkejä.
”Kaikki tuotteemme tulevat Pohjoismaista. Paitsi viini. Viini on espanjalaista”, Alberto toteaa pilke silmäkulmassa. Kysyn, onko Alberto maistanut suomalaisia viinejä. ”Ei”, hän vastaa kohteliaasti ja jatkaa sitten, että Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi heillä kyllä oli viime vuonna myynnissä kuohuviiniä, ja sitä meni kuulemma ihan hyvin kaupaksikin. Sen enempää hän ei ryhdy maiden viinikulttuureja vertailemaan. Kaupan alkoholivalikoimiin kuuluu paikallisten viinien lisäksi suomalaisia klassikoita, kossua ja lonkeroa.
Juttelemme niitä näitä Los Pacosista ja vähän matkailustakin. Alberto suosittelee meille Granadaa, mutta myös Sevillaa ja Cordobaa. Ylistämme yhdessä Andalucian pienempiä, kauneudestaan kuuluisia kyliä eli Mijas Puebloa (ks. esim. tästä), jonka lähellä asumme, ja Rondaa (ks. lisää tästä), jossa olimme sattumoisin käyneet juuri edellisenä viikonloppuna. Alberto kysyy, olenko ollut aiemmin Costa del Solilla. Kerron että joskus hamassa nuoruudessa kyllä, mutta että viimeksi olin syksyllä Barcelonassa, ja että siellä liehuivat joillakin parvekkeilla Katalonian liput ja toisilla Espanjan. (Ks. Katalonian itsenäisyyspyrkimyksistä esim. tästä.) Alberto mainitsee kohteliaasti: ”Espanjalla ja Katalonialla on nyt hieman kireät välit, varmaan tiedättekin” – ja lopettaa hankalan aiheen käsittelyn toteamalla, että Barcelona on kaunis ja kansainvälinen kaupunki.
Kauppa menestyy kaikesta päätellen hyvin. Tila on valoisa ja avara, hyllyt notkuvat tavaraa, kaikki on siistiä ja hyvässä järjestyksessä. Alberto kertoo, että alku meni harjoitellessa, mutta nyt kauppa käy kyllä. ”Suomalaiset ostavat täältä, vaikka me kaupan omistajat olemme espanjalaisia, kun kyse on pienemmistä ostoksista.” Kiinteistönvälitysbisneksessä en sijaan on takkuisempaa. Alberto palaa pariinkin otteeseen vuosien takaiseen kriisiin (ks. esim. täältä ja täältä ) ja arvelee, että suomalaisten on ehkä hankalampi luottaa espanjalaiseen kiinteistönvälittäjään kuin sekatavarakauppiaaseen. Yhteisen kielen puute ei haittaa, kun hoidetaan päivittäisiä ostoksia, mutta isommissa hankinnoissa, kuten asuntokaupoissa, koetaan ehkä luotettavammaksi se, että on yhteinen kieli, hän arvelee.
Lapset ovat meidän jutustellessamme keränneet pussikaupalla karkkeja ostoskoriin. Samalla kun ryhdyn maksamaan, kiittelen Albertoa hänen ajastaan ja kerron, että lähetän linkin hänelle, kun tämä teksti julkaistaan. Alberto kysyy siinä samassa, sopiiko että hän laittaa sen Facebook-sivulleen. Vastaan puolestani ”Totta kai!” tyytyväisenä siitä, että tästä haastattelutuokiosta oli näin meille molemmille iloa.
Maksamme ostokset. Kaupan päälle Alberto ojentaa lapsille salmiakkitikkarit. Hän taitaa huomata kaihoisan katseeni, sillä hän kysyy naureskellen: ”Ai tykkäävätkö aikuisetkin näistä?” ”!Sí, sí!” saan hihkaistua, ja niinpä myös me aikuiset saimme omat salmiakkitikkarit.
LÄHTEET
Verotuloissa roima pudotus. Espanja.com 5.4.2013, http://espanja.com/uusimmat/verotuloissa-roima-pudotus/ , luettu 6.2.2018.
Espanjan kiinteistökuplan opetukset. Sitra 1.2.2017, https://www.sitra.fi/artikkelit/asuntojen-ja-kaupunkitilojen-uudella-suunnittelulla-kohti-parempaa-toimeentuloa-espanjan-kiinteistokuplan-opetukset/, luettu 6.2.2018.
Katalonia julistautunee itsenäiseksi – mitä se merkitsee? Yle 4.10.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9863781, luettu 6.2.2018.