Espanjan Andalusiassa, pohjoismaalaisten turistien suosimalla Aurinkorannikolla, Fuengirolan kaupungissa, sijaitsee tuhansien suomalaisten kansoittama asuinalue Los Pacos (ks. esim. Wikipedia). Sinne kävellessä näkee keskellä aika tyypillistä espanjalaista kaupunkia monia merkkejä suomalaisista. Kauniin espanjalaistyylisin kaakelein vuoratulla terassilla on tuulettumassa supisuomalainen risumatto. Rakennuksilla on suomalaisia nimiä: Casa Mari, Edificio Marja-Liisa.
Los Pacosin laitakaupungin aamupäivän uneliasta tunnelmaa rikkovat vain kovat, mutta lyhyet tuulenpuuskat. Autioilla kaduilla ei juuri väkeä näy, vain keski-ikäinen rouva kiirehtimässä ehkä bussille ja pohjoismaalaisen näköinen pariskunta pyörällisine kärryineen ostoksille menossa. Noustessamme kaupungin lounaislaidalla kukkulalle maisemia katsomaan lähitalojen lukuisat koirat aloittavat kovaäänisen konsertin. Säikymme joka puolelta kuuluvaa vihaista haukuntaa, vaikka vahtikoirat ovat onneksemme lukittujen takorautaporttien takana. Pyörätuolissa istuva valkohapsinen rouva, uskoakseni paikallinen, katselee meitä kolmannen kerroksen asunnostaan avoimien parvekkeenovien takaa ja nauraa. Taisimme tarjota hilpeän hetken ehkä muuten tapahtumaköyhään päivään.
Laskeudumme keskusaukiolle, josta bongailemme suomenkielisiä kylttejä: ”Panadería – Bakery – Leipomo”, ”Grilli Lihaa”, ”Ravintola” – Juhlapalvelua”, ”Keittiö on auki koko päivän”, ”Ilmastointi sikareille”. Löydämme kaupan nimeltä Kauppa. Sen hyllyt notkuvat suomalaisia tuotteita: salmiakkia, kaurahiutaleita, hernekeittoa, lenkkimakkaraa. Lapset haluavat karkkipäivän karkkinsa jo nyt. Eivät he ole joutuneet olemaan ilman karkkia tähänkään asti, mutta espanjalaisnamien uutuudenviehätyksen haihduttua tutut ja turvalliset merkit kiinnostavat. Ostamme myös suomalaista suodatinkahvia, vaikka olemme aikoinamme nuoruuden ylemmyydentunteessamme suhtautuneet naureskellen turisteihin, jotka tuovat ulkomaanmatkalle omat kahvit mukanaan. Myyjän kanssa on mukava asioida: hän rupattelee mielellään niitä näitä ja puhuu hyvää englantia ja vähän suomeakin. (Lue juttutuokiostamme tästä.)
Ilma on aurinkoinen, mutta talvinen kirpeys on saanut paikalliset pukeutumaan kevyttoppatakkeihin. Turistitkaan eivät tänään kulje t-paidassa ja shortseissa. Kuljeskelemme Los Pacosin katuja ja päädymme Suomalaisen koulun lukiolaisten kahvilaan. Sieltä saamme viimein runebergintorttuja eilisen Runebergin päivän (5.2.) kunniaksi – itse emme voineet niitä leipoa, kun emme löytäneet kaupasta tomusokeria kuorrutukseen. Ostamme neljä torttua ja jatkamme tutustumista Los Pacosiin, Fuengirolan suomalaisimpaan kaupunginosaan.
